Share |

Espanjanmastiffi

Linkit

Espanjanmastiffia käytetään karjan turvaksi ja karjanajossa lampaita talvilaitumilta kesälaitumille siirrettäessä. Rotu on ns. laumanvartijakoira. Se tarkoittaa, että koira siirtyy kesä- ja talvilaidunten välillä vuodenaikojen mukaisesti seuraten lammaslaumoja, puolustaen niitä suurpetoja, lähinnä susia, vastaan.

espanjanmas.jpg
 Historia

Espanjanmastiffi on kehittynyt hyvin heterogeenisestä populaatiosta erilaisia molosseja, joita on jalostettu tiettyä käyttötarkoitusta varten vuosisatojen ajan karjankasvattajien toimesta. Muslimivallan aikana erityisesti Anatolian paimenkoira on vaikuttanut rodun kehitykseen. Täältä tulevat vaalea väritys ja musta maski. Vaikuttajia on myös ”old spanish presa”, bulldoggityyppinen molossi, jolta tulivat rintakehän pyöreys ja brindle väritys. Espanjanmastiffi on saanut vaikutusta myös sekarotuisilta, eri alkuperää olevilta koirilta Tiberianvuorilta, Kaukasukselta, Alpeilta ja Pyreneitten niemimaalta. Koiran piti tietenkin olla vahva ja väsymätön, ja sille kehittyi samalla loistava muisti. Se pystyi muistamaan reitit, joita pitkin se oli kulkenut.

Espanjanmastiffin laumanvartijan tehokkuus perustuu siihen, että sudet välttelevät niitä kaikin keinoin. Yhteenotot susien ja espanjanmastiffin välillä ovatkin harvinaisia. Erinomainen yksilö kykenee seuraamaan laumaa, kulkemaan lampaiden vierellä säikyttämättä tai häiritsemättä niitä. Espanjanmastiffin luonne onkin vakaa ja itsenäinen. Itsenäisyys on tärkeää, sillä koiran tulee pystyä vartioimaan laumaa yöllä ilman isännän läsnäoloa tai käskyjä.

espanjanmlumi.jpg

Espanjanmastiffi on ollut erittäin runsaslukuinen 1500-1900-luvulle saakka.

5 000 000 lammasta vaelsi vuosittain laidunalueelta toiselle ja  noin 25 000 erityyppistä mastiffi-rotuista koiraa vartio näitä laumoja. 

Vuonna 1939 Espanjan sisällissodan päätyttyä susikanta lisääntyi huolestuttavissa määrin. Paimenet valikoivat suurempia, voimakkaampia ja rohkeampia koiria tietoisesti jalostukseen. Tämä lisäsi koirakannan laatua ja tasalaatuisuutta. 50-luvun voidaan sanoa olleen kulta-aikaa monen vanhemman polven edustajan mielestä.

Nykypäivä

Koiranäyttelyt yleistyivät 1970-luvulla. Merkkipaaluna voidaan mainita, että Luis Esquiro Bolanos alkoi kasvattaa rotua El Pinotar-kennelnimellä. Tämän kennelin toimesta alkoi kiinnostus rotua kohtaan lisääntyä. Vuonna 1980 perustettiin rodun rotujärjestö ”Asociacion Espanola del Perro Mastin Espanol” (AEPME). Rotumääritelmää modernisoitiin FCI:n mukaiseksi. Ensimmäinen rodun oma näyttely (Exposicion Monografica) pidettiin 1981 Trujillossa.

Ensimmäisen kerran espanjanmastiffi tuli suuren yleisön eteen vuonna 1983 Dortmundin maailmannäyttelyssä. BIS eli Best in Show oli espanjalainen Tigre-niminen espanjanmastiffiuros, joka oli työkoira. Koiran esitti tässä näyttelyssä Carlos Salas Melero.

Espanjasta tuli ensimmäinen espanjanmastiffi Suomeen vuonna 1992. Pentuja rekisteröidään pari kolme pentuetta vuodessa, joten mikään yleinen rotu tämä ei ole tällä hetkellä Suomessa.  Espanjanmastiffi onkin Suomen Kennelliiton harvinaisten rotujen listalla.

espanja.JPG


Käyttötarkoitus

Espanjanmastiffin tärkein tehtävä sen kotimaassa on lampaiden suojeleminen eri petoeläimiltä; lähinnä susilta. Vahtiminen on espanjanmastiffille rodunomaista. Ne ilmoittavat hyvin herkästi, jos omalla alueella kuuluu jotain outoa tai liikkuu vieraita ihmisiä. Espanjanmastiffi ei sovellu kerrostalossa pidettäväksi.

Luonne

Isäntäväkeään kohtaan espanjanmastiffi osoittaa lämpöä ja rakkautta yli rajojen! Espanjanmastiffi on luonteeltaan ystävällinen ja rauhallinen. Se kiintyy kovasti omistajiinsa ja tulee hyvin myös toimeen lasten kanssa, jos se on lapsiin totutettu. Omaa isäntäväkeään se suojelee koko isolla espanjanmastiffin sydämellään – varauksettomasti!

Seurakoiran rooli ei kuitenkaan istu tähän rotuun kovinkaan hyvin. Sen pitää saada vahtia ja vartioida omaa reviiriään, sillä se on jalostettu siihen tehtävään. Sen takia espanjanmastiffi ei sovellu kaupunkiasuntoon vaan on parhaimmillaan maalla.

Espanjanmastiffi on itsevarma ja peloton luonteeltaan, joten se on kasvatettava pennusta asti johdonmukaisesti ja päättäväisesti.