Mastiffi
Linkit
Historia
Eräs henkilö kirjoitti 1800-luvun alussa mastiffeista seuraavaa: ”Leijonan asemaa kissaeläinten joukossa voidaan verrata mastiffien asemaan koirien keskuudessa”, toisin sanoen se on suvun ylhäisin; se seisoo yksinäisenä ja muut kumartavat sitä. Sillä on yhtä paljon rohkeutta kuin kiivasta luontoakin sekä hyvyyttä ja kiintyessään se on mitä ystävällisin. Perheessä se sallii lasten leikkiä kanssaan ja ilman vastaan hangoittelua kestää niiden kujeet.
Tämä rotu on hyvin vanha, sillä jo toiselta vuosituhannelta eKr. peräisin olevissa muinaisbabylonialaisissa kohokuvissa on kuvattu Hammurabin armeijan koiria, jotka muistuttivat selvästi mastiffia.
Rotu tuli Brittein saarille anglien ja saksien mukana. Siellä sitä käytettiin petoeläinten, etenkin karhujen metsästykseen. Aikoinaan kun roomalaiset valloittivat Britanniaa, he panivat merkille näkemänsä valtavan suuret koirat, joita tuntui olevan hyvin paljon. Erityiselle virkamiehelle annettiin tehtäväksi kerätä ja viedä mastiffeja Rooman taisteluareenoille, missä ne ajan tavan mukaan pantiin taistelemaan karhuja, leijonia, härkiä ja jopa ihmisiä vastaan. Tällaiset taistelunäytökset olivat niin tärkeä kansanhuvi Englannissa, ettei esim. Elisabet I aikana teatterinäytöksiä saanut esittää torstaisin, sillä juuri tämä päivä oli varattu taistelunäytöksiin. Kun sitten 1800-luvun alussa eläintappelut kiellettiin Englannissa, seurasi sitä mastiffikannan romahdusmainen lasku ja rotu kävi harvinaiseksi. 1900-luvun alussa oli mastiffeja rekisteröity Englannin kennelklubissa vain 35 kpl.
Koirat olivat puhtaasti työkoiria. Johtuen metsänvartijoiden tarpeesta saada työkumppanikseen iso, mutta liikuntakykyinen, peloton koira. Pidetään siis rodun alkuna koiria, joissa yhdistyi mastiffin erinomainen vartioimiskyky ja bulldogin rohkeus, mutta jotka olivat liikuntakykyisempiä ja nopeampia.
Toisen maailmansodan aikana olisi rotu kuollut sukupuuttoon kokonaan, ellei ennen sotaa ja sodan aikana olisi koiria viety Amerikkaan, josta niitä sitten sodan loputtua voitiin ostaa takaisin Englantiin. Sodan päätyttyä rodun kotimaassa oli elossa vain 20 mastiffia, joista siitoskelpoisia vain seitsemän. Tämä rotu on pysynyt harvinaisena kotimaataan Englantia ja Amerikkaa lukuun ottamatta.
Vuonna 1631 hyvää vahtikoiraa kuvattiin seuraavasti: ”Talon vartijaksi hanki ´masti´, sillä se on kooltaan suuri ja ääneltään kuuluva; haukunnallaan se paljastaa varkaan ja näöllään tyrmistyttää. Totisesti jo pelkällä äänellään se saa varkaan pakenemaan”. Sanotaan, että mastiffilla on ainutlaatuinen vaisto erottaa todellinen vaaratilanne ja ettei se pure, vaan kaataa tunkeilijan alleen ja seisoo hänen päällään, kunnes toisin käsketään.
Suomeen Englanninmastiffi tuli 1980-luvun alussa. Tällöin Marja Karjalainen hankki Englannista mastiffinartun, Bulliff Roamer (s. 18.11.1981 Honeycraft Danny Boy – Bulliff Giselt), ja Diana Alatalo toi Ruotsista uroksen Powerful´s Crassuksen (s. 16.9.1981 Nandina Zenn Rene – Celerity Nice Value), jotka tekivät muutaman pentueen joista ensimmäinen syntyi 1984. Näitä pentuja ostivat myös eräät innokkaat rodusta ja sen jalostuksesta kiinnostuneet toimintaa jatkaakseen.
Rodun kasvattaminen on vaikeaa mm. seuraavien seikkojen vuoksi: siitosmateriaali on suppea, nartut tulevat heikosti kantaviksi ja synnytykset ovat usein pitkiä ja vaikeita. Rodun taso maassamme tällä hetkellä tosin on hyvä.
Jalostustarkoitukseen on siitosmateriaalia tuotu mm. Englannista, Ruotsista USA:sta, Hollannista ja Belgiasta. Kuitenkin kanta Suomessa on edelleen pieni.
Teksti: Leila Mytty
Luonne
Tärkeimmät luonteenpiirteet ovat rauhallisuus ja itsevarmuus, ”pitkäpinnaisuus” ja sopeutuvaisuus. Mastiffi on itsevarman ystävällinen muita koiria ja ihmisiä kohtaan. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla kovin kiinnostunut vieraista ja saattaa suhtautuu jopa hieman varauksellisesti heihin.
Mastiffi pystyy myös toimimaan vahtina, mikä tarkoittaa sitä, että se puolustaa isäntäväkeään tarpeen tullen siihen mitenkään kouluttamatta.
Mastiffi on valtavan suuri, massiivinen, lihaksikas sekä vankkaluustoinen että harmonisen kokonaiskuvan antava molossi. Mastiffilla tulee olla suuri, suhteessa runkoon oleva pää. Katse kiinnittyy ensimmäisenä kookkaaseen ja neliömäisen vaikutelman antavaan päähän.
Mastiffin ilmeen tulee olla arvokas, ylväs, ystävällisen, utelias ja hieman surumielinen, ei terävä. Pienet tummat silmät ja otsan poimut, koiran ollessa tarkkaavainen, ovat tärkeitä tämän ilmeen aikaansaamiseksi.
Terveys
Mastiffit on hyvin suureksi roduksi suhteellisen terve rotu. Pennun kasvuvauhti on todella nopeaa ja rotu on altis kasvuhäiriöille. Mastiffeilla yleisimpiä sairauksia ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia, polvien ristisidevauriot, kystinuria, silmäsairaudet ja syövät. Mastiffien keski-ikä suomessa on vain n.7vuotta mikä on suhteellisen matala. Rotu kuuluu PEVISA:an, jossa jalostukseen käytettäviltä koirilta tulee olla viralliset kyynär- ja lonkkakuvaustulokset, raja-arvot 1 ja C. Myös kystinuria testausta ja selän kuvaamista suositellaan.
