Espanjanmastiffi

Välimeren maiden vuoristoissa ja niityillä, sekä joillakin alueilla Keski- ja Itä-Euroopassa, käytetään usein karjakoiria puolustamaan karjaa susilta, karhuilta ja muilta petoeläimiltä. Näillä alueilla on erilaisia koirarotuja jalostettu vuosisatojen saatossa, riippuen karjan ja saalistajien asettamista haasteista ja alueesta, sen historiasta ja näiden kansojen kulttuurista sekä karjan tyypistä.

Espanjanmastiffin yhteinen alkuperä tiibetinmastiffiin perustuu historiallisiin tarinoihin ja seikkailukirjallisuuteen. Geneettiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että nykyisillä espanjanmastiffeilla ei ole mitään tekemistä tiibetinmastiffien kanssa. Välimeren, Keski- ja Itä-Euroopan laumanvartijoilla on yhteisenä piirteenä niiden käyttötarkoitus, mutta niillä ei ole yhteistä alkuperää. Täten läheisten alueiden koirilla voi olla eri alkuperä. Näin on esimerkiksi turkkilaisten laumanvartijoiden: akbash (turkkilainen vaaleanaamainen) ja karabash (turkkilainen mustanaamainen) tai Iberian niemimaan laumanvartijoilla: alentejonkoira (Portugali) ja espanjanmastiffi. Tämä ei sulje pois etteikö näillä roduilla olisi risteytyksiä, johtuen niiden maantieteellisestä läheisyydestä. On myös todennäköistä, että vanhoilla roduilla, jotka ovat levittäytyneet laajalle alueella, kuten espanjanmastiffit, on monia polveutumislähteitä, jotka ovat valinnan avulla kehittäneet tämän rodun sellaiseksi kuin me tunnemme sen tänä päivänä.

Mastiffit Espanjassa ovat rakenteellisesti ja väritykseltään hyvin erilaisia. Vaikka niillä ei ole yhteistä nimeä, on niitä alettu kutsua espanjanmastiffeiksi, kun nämä ovat tyypiltään hyvin raskaita ja niitä käytetään perinteisesti suojelemaan karjaa, erityisesti lampaita ja vuohia näiden pitkillä vuorolaiduntamisen matkoilla Espanjassa. Yleisnimen alla ovat nimet, kuten: leoninmastiffi, ekstermaduran mastiffi, manchegon mastiffi.

Espanjanmastiffi ja merinolampaat ovat muodostaneet erottamattoman parin koko historian ajan. Nykyään mastiffi on yhtä tarpeellinen lammaslaumoille kuin sen oli kolmekymmentä vuotta sitten, johtuen susien lisääntymisestä ja niiden ruuan tarpeesta, koska haaskat ovat vähentyneet luonnossa.

Espanjanmastiffin laumanvartijan tehokkuus perustuu siihen, että sudet välttelevät niitä kaikin
keinoin. Yhteenotot susien ja espanjanmastiffin välillä ovatkin harvinaisia. Erinomainen yksilö kykenee seuraamaan laumaa, kulkemaan lampaiden vierellä säikyttämättä tai häiritsemättä niitä. Espanjanmastiffin luonne onkin vakaa ja itsenäinen. Itsenäisyys on tärkeää, sillä koiran tulee pystyä vartioimaan laumaa yöllä ilman isännän läsnäoloa tai käskyjä.

Rotu on FCI:n hyväksymä, ensimmäinen rotumäärityys on vuodelta 1946. Kun Luis Esquiro Bolanos kiersi Espanjaa etsien suuria ja voimakkaita espanjanmastiffeja, laadittiin hänen työnsä
tuloksena uusi rotumääritelmä vuonna 1981. Juuri tätä ennen perustettiin AEPME eli rodun rotujärjestö ”Asociación Española del Perro Mastin Español” vuonna 1980. Ensimmäinen rodun oma näyttely pidettiin 1981 Trujillossa.

Ensimmäisen kerran espanjanmastiffi tuli suuren yleisön eteen vuonna 1983 Dortmundin maailmannäyttelyssä. BIS eli Best in Show oli espanjalainen Tigre-niminen espanjanmastiffiuros, joka oli työkoira. Koiran esitti tässä näyttelyssä Carlos Salas Melero. Espanjasta tuli ensimmäinen espanjanmastiffi Suomeen vuonna 1992. Pentuja rekisteröidään pari kolme pentuetta vuodessa, joten mikään yleinen rotu tämä ei ole tällä hetkellä Suomessa. Usean pennuttoman vuoden jälkeen ensimmäinen pentue syntyi Suomessa 2022. Espanjanmastiffi onkin Suomen Kennelliiton harvinaisten rotujen listalla.

Isäntäväkeään kohtaan espanjanmastiffi osoittaa kiintymystä yli rajojen! Espanjanmastiffi on luonteeltaan ystävällinen ja rauhallinen. Se kiintyy vahvasti laumaansa, olipa ne ihmisiä tai eläimiä. Se tulee hyvin myös toimeen lasten kanssa, jos se on lapsiin totutettu. Omaa laumaansa se suojelee koko isolla espanjanmastiffin sydämellään – varauksettomasti!

Seurakoiran rooli ei kuitenkaan istu tähän rotuun kovinkaan hyvin. Sen pitää saada vahtia ja vartioida omaa reviiriään, sillä se on jalostettu siihen tehtävään. Sen takia espanjanmastiffi ei sovellu kaupunkiasuntoon vaan on parhaimmillaan maalla. Espanjanmastiffi on itsevarma ja peloton luonteeltaan, joten se on kasvatettava pennusta asti johdonmukaisesti ja päättäväisesti siihen tehtävään, johon sitä on aikomus käyttää.

Lisää tietoa voi lukea Ignacio Doadrion kirjasta ”Käsikirja Espanjanmastiffista ”, jonka saa ladattua osoitteesta: ORTROS: Grupo para la cría y manejo responsable del perro Mastín Español –
Publicaciones (mastinesibericos.es) . Kirjan voi ladata suomennoksena.