Napolinmastiffi
Linkit
Historia
Napolinmastiffi on erittäin vanha rotu. Sen ulkomuoto on nykyäänkin hyvin paljon samanlainen kuin esi-isillään yli 2000 vuotta sitten. Rodun alkuperästä ei ole olemassa yhtä varmaa totuutta, mutta yleisimmän teorian mukaan noin 300 vuotta ekr Aleksanteri Suuri toi mukanaan Kreikkaan suuria molossityyppisiä koiria palatessaan sotaretkeltään Aasiasta. Näitä koiria käytettiin mm. sotakoirina Aleksanteri Suuren armeijassa sekä taistelukoirina eläinten välisissä julmissa taisteluissa. Roomalaiset ihastuivat näiden koirien taisteluhalusta sekä valtavista voimista ja toivat niitä mukanaan Italiaan. Roomalaiset käyttivät koiria vahti-, taistelu-, sota- ja sirkuskoirina. Tämä koira oli roomanmolossi, jota pidetään napolinmastiffin kantamuotona.
Vuosisatojen aikana rotu lähes kuoli sukupuuttoon, mutta pieni kanta kuitenkin säilyi Napolin alueella, Vesuviuksen alueella maatilojen vahteina. Nimi ”Mastino” on suunnilleen yhtä vanha kuin nykyinen italian kieli, eli lähes tuhat vuotta. Ensimmäisen kerran sitä käyttää kirjallisuudessa Marco Polo vuonna 1309, ja hieman myöhemmin sekä Dante että Boccaccio.
Näin sanoo napolinmastiffista tämän päivän mastinaro Dr. Mario Perricone: ”Mastino Napoletanon juuret tulevat hyvin kaukaa. Kun katsoo mastinoa syvälle silmiin ja yrittää ymmärtää sen ilmettä, kun yrittää tulkita sen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja elastisia liikkeitä, ymmärtää, että mastino on ollut osa ihmisen historiaa jo tuhansia vuosia. Varmuudella ei voida sanoa mikä on se edeltäjiemme, aina taitavasti ja käyttötarkoituksen mukaan, jalostama suurten molossien geneettinen yhdistelmä, jonka tuloksena meillä on nykyinen ”mastinomme”.
Vaikka suurten molossien vaelluksia onkin seurattu Aasiasta Kreikkaan, Roomasta Britanniaan, Espanjasta Napoliin, voidaan alkaa puhua itsenäisestä, yhtenäisestä rodusta vasta kun siitä on olemassa jatkuvia kirjallisia dokumentteja, kuten esim. sukutauluja. Toisen maailmansodan jälkeen kerrotaan napolinmastiffeja olleen hengissä vain muutamia yksilöitä, nekin ilmeisesti paperittomia. Ensimmäisen kerran napolinmastiffi nähtiin näyttelyssä vuonna 1946, tietenkin Napolissa. Tuossa näyttelyssä oli kahdeksan napolinmastiffia, ja ne herättivät suurta kiinnostusta.
Elvyttämisen jälkeen rotua uhkasi uusi tuhoutuminen kun suuri suosio aikaansai kritiikitöntä kasvattamista sekä pentutehtailua. Innostuneet kasvattajat laiminlöivät napolinmastiffin alkuperäisiä ominaisuuksia. Vuonna -81 rodun kohtalosta huolestuneet kasvattajat kokoontuivat Italiassa näyttelyyn, jonka yhteydessä valittiin tarkoin siitosyksilöitä tulevaisuutta varten.
Yksi kiinnostuneista oli kirjailija ja koirankasvattaja Dr. Piero Scanziani, joka menetti sydämensä napolinmastiffille ja alkoi kerätä jäljellä olevia koiria kokoon sekä vahvistamaan tuolloin huonosti hoidettua rotua vain tarkkaan valitsemillaan yksilöillä. Piero Scanziania pidetäänkin rodun pelastajana ja ”isänä”. Vuonna 1949 perustettiin ensimmäinen Mastino Napoletano-rotujärjestö sekä laadittiin rotumääritelmä. Kymmenen vuoden määrätietoisen kasvatustyön jälkeen alkoi hahmottua nykypäivän napolinmastiffi.
Kaikkien aikojen merkittävin napolikasvattaja on ollut italialainen Mario Querci, kennel ”di Ponzano”. Nykyään napolinmastiffi on tunnettu kaikkialla maailmassa. Rotu on kuitenkin suhteellisen harvalukuinen useimmissa maissa. Historiastaan johtuen rotu ei ole kovin homogeeninen, joten koirien välillä on huomattavaakin vaihtelua ulkomuodon suhteen. Tämä tekee rodun kasvattamisesta hyvin vaikeaa ja haastavaa.
Luonne
Napolinmastiffi tarvitsee kokeneen omistajan. Sitä ei tule ottaa hetken mielijohteesta, eikä pelkästään sen näyttävän ulkomuodon tai harvinaisuuden vuoksi. Ennen koiran hankintaa, käy tutustumassa mahdollisimman moneen rodun kasvattajaan, omistajaan sekä rodun eri yksilöihin, eli toisin sanoen tutustu rotuun mahdollisimman hyvin. Unohda kasvattaja joka ei näe muita kuin omat koiransa. Hanki tietoa ja ”kokemusta”, käy katsomassa koiria niiden omalla alueella, jolloin ne käyttäytyvät rodunomaisesti. Mieti tarkkaan voitko tarjota napolinmastiffille mahdollisuuden rodulle ominaiseen elämään ja toimintaan.Mieti, oletko todella valmis sitoutumaan harkitsemaasi rotuun.
Napoli on herkkä, älykäs, voimakas ja oppivainen koira. Oikeudenmukaisella ja määrätietoisella tapakasvatuksella siitä saa todella miellyttävän ystävän. Saadaksesi yhteiskuntakelpoisen ja varmakäytöksisen napolinmastiffin, sitä tulee sosiaallistaa ja totuttaa kaikkeen mahdolliseen pennusta alkaen. On siis uhrattava aikaa ja vaivaa kunnolliseen kasvatukseen. Napolinmastiffista kun ei välttämättä itsestään kasva sosiaalista koiraa. Pohjan kaikelle luo koiran varmakäytöksinen ja hyvähermoinen emä, älä siis osta pentua jonka emä on hermostunut tai kasvattajalta joka ei näytä sinulle emää katsoessasi pentuja. Pennut ottavat ensimmäiset käytösmallinsa emältään. Kun näet vaivaa nuoren koiran kanssa, se palkitsee sinut. Voit mennä napolisi kanssa minne tahansa ja ottaa rennosti.
Napolinmastiffilla on hyvin voimakas vartionti- ja suojeluvaisto, jota ei tule koskaan yllyttää. Päinvastoin, sitä kannattaa ennemminkin hillitä. Koiralla on ilmiömäinen kyky erottaa todellinen vaara ei todellisesta, napoli ei myöskään hyökkäile suinpäin ihmisten kimppuun varoittamatta. Se vartioi omaa aluettaan itsenäisesti ja lahjomattomasti omaa harkintakykyään käyttäen. Se ei saa olla aggressiivinen eikä purra ilman syytä. Vieraisiin se suhtautuu useinmiten tyynen rauhallisesti tai jopa näennäisen välinpitämättömästi omistajan ollessa paikalla.Omistajan on kuitenkin syytä olla tietoinen koiransa itsenäisyydestä ja valppaudesta tehdä omia päätöksiään tilanteessa, jossa koira on.
Napolinmastiffi on ”yhden ihmisen koira”, tätä ihmistä se palvoo yli kaiken. Se viihtyy rauhallisessa ja tasapainoisessa kodissa. Napolinmastiffi on kuitenkin yllättävän aktiivinen ja toiminnallinen, se haluaa tehdä sitä mitä isäntäkin tekee. Oman alueensa ulkopuolella napolinmastiffi on yleensä täysin välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, jos halutaan tehdä tuttavuutta, koiran tulee saada itse tehdä aloite. Napolinmastiffilla on pitkä muisti, niin hyvässä kuin pahassakin.
Muita eläimiä ja koiria kohtaan napoli suhtautuu pääsääntöisesti ystävällisesti. Napolinmastiffi ei ole riidanhaastaja ja useimmiten sen pelkkä ylväs ja itsevarma olemus riittää hillitsemään rähisijän.
Aikuiset napolinmastiffit ovat usein hyvin omistuksenhaluisia omaa ympäristöään ja ihmisiään kohtaan, siksi kahden samaa sukupuolta olevan napolin voi olla todella vaikeaa sopia samaan kotiin. Useimmat napolinmastiffit tulevat todella hyvin toimeen lasten kanssa, ne nauttivat saadessaan olla mukana lasten touhuissa. Napolinmastiffi tulee totuttaa lapsiin pennusta alkaen. Varsinainen lasten koira se ei ole, jo suuren kokonsa ja voimiensa vuoksi. Perheen aikuisten tulee kantaa vastuu napolinmastiffin hoitamisesta ja ulkoiluttamisesta sekä sosiaalistamisesta, tavoitteena on yhteiskuntakelpoinen koira.
Jokainen napolinmastiffi on rotunsa käyntikortti ja edustaa mielikuvaa rodusta, joten napolinmastiffin hankintapäätös tulee tehdä harkiten ja huolella. Vaikka napolinmastiffi olisikin tottunut lapsiin, ei sitä koskaan tule jättää valvomatta ainakaan vieraiden lasten kanssa. Napolinmastiffi valitsee tarkoin ystävänsä, se joka kuuluu näihin harvoihin ja valittuihin, saa nauttia sen ainutlaatuisesta kumppanuudesta ja uskollisuudesta, sekä kovaäänisestä kuorsauksesta että kuolasta sen eliniän ajan.
Napolinmastiffi on nopeasti suureksi kasvava koira. Kasvuvauhti on pentuna ja nuorella iällä huima, mutta
Ylipainoa on ehdottomasti vältettävä nivelten ja luuston ylikuormituksen välttämiseksi. Tässä iässä koiran omilla ehdoilla tapahtuva vapaa liikkuminen rauhallisessa, vaihtelevassa maastossa on parasta koiralle. Napolinmastiffihan ei ole mikään varsinainen juoksijarotu, sen kertoo jo ulkomuotokin. Hyvä kasvattaja antaa yksityiskohtaiset ruokinta- ja liikuntaohjeet.koira on täysin kehittynyt vasta noin 3-4-vuotiaana. Ruokinnan ja liikunnan tuleekin olla mahdollisimman tasapainoista. Pennun/nuoren koiran kanssa täytyy varoa rajua revitystä, liukastelua ja hyppimistä, koska sen luusto on vielä hyvin hauras ja kehitysvaiheessa, eikä kestä liikaa rasitusta.
Terveys
Napolinmastiffin keski-ikä on noin 6-8 vuotta. Suuri koko sekä nopea kasvuvauhti saattavat aiheuttaa erilaisia kasvuhäiriöitä, mm. lonkka- ja kyynärniveldysplasia, jotka ovat jossain määrin perinnöllisiä. Oikealla ruokinnalla on suuri merkitys napolinmastiffin kasvuiässä, samoin oikein mitoitettu liikunta, mutta jos kaikki sujuu hyvin, yhteiselo saattaa kestää yli kymmenenkin antoisaa vuotta.
Napolinmastiffilla on hyvin tyypillisesti löysät lonkat, tämä tarkoittaa että esim. Suomessa lonkkakuvatuista koirista useimmat ovat saaneet tuloksen D. Ja useimmat näistä koirista elävät täysin normaalisti, liikkuvat normaalisti, eivätkä kärsi minkäänlaisista kivuista lonkissaan.
Mutta mikäli vaivaan liittyy myös nivelrikkoa, voi kipua esiintyä.
Napolin turkki on hyvin helppohoitoinen, vain pesu tarvittaessa. Ihotulehduksia saattaa olla joillakin yksilöillä, ei todellakaan kaikilla napolinmastiffeilla, mutta poimut, varsinkin suupielet on hyvä puhdistaa etenkin ruokailun jälkeen.
Silmiä on hyvä tarkkailla, löysät alaluomet päästävät likaa silmiin melko helposti. Napolilla yleinen silmävaiva, ns. ”cherry eye” eli kirsikkasilmä kehittyy tavallisesti nuorelle koiralle, jonka silmät ovat voineet olla jonkin aikaa ärtyneet. Kolmannen silmäluomen eli vilkkuluomen tyvessä sijaitsevan kyynelrauhasen esiin pullahtaminen on perinnölliseksi oletettu silmäsairaus. Rauhasen tyven sidekudoskiinnikkeiden heikkous mahdollistanee rauhasen esiintulon. Esille tultuaan rauhanen usein ärtyy ja muuttuu entistä turpeammaksi ja punaisemmaksi muistuttaen tällöin kirsikkaa.