Bullmastiffi

Voimme siis todeta, että jo pitkään ennen kuin the Kennel Club hyväksyi bullmastiffin omaksi rodukseen bull- ja mastiff koiria, Keeper's Night Dogeja oli olemassa.

Koirat olivat puhtaasti työkoiria. Johtuen metsänvartijoiden tarpeesta saada työkumppanikseen iso, mutta liikuntakykyinen, peloton koira. Pidetään siis rodun alkuna koiria, joissa yhdistyi mastiffin erinomainen vartioimiskyky ja bulldogin rohkeus, mutta jotka olivat liikuntakykyisempiä ja nopeampia.

Kreivi V. Hollander kirjoitti maaliskuun 1911 "The kennel" - julkaisussa mm. "yleisö tietää hyvin vähän Bull-Mastiffin hyvistä puolista ja että rotu on ollut olemassa huomattavan pitkään... tietäen että tämä koira on rohkein, erinomaisin vahti ja suojelija maailmassa", sekä "Herra Biggs Osmaston Hall:ista , Derby, omistaa muutaman fantastisen yksilön... Osmaston Daisy ja Osmaston Grip ovat keskuudessaan ottaneet kiinni enemmän salametsästäjiä kuin mikään toinen koira".

1900 - luvun alussa rodun merkittäviä vaalijoita ja kehittäjiä olivat mm. edellä mainittu Mr. Biggs (kasvatti todistettavasti ainakin jo vuonna 1908), eräs Mr. Barrowcliffe, joka kasvatti bullmastiffeja ensimmäisen maailmansodan aikana, Mr Burton (Thorneywood Kennels), joka oli rodun erinomainen kasvattaja ja Night Dog - kouluttaja aivan vuosisadan alussa.Ensimmäinen rotuyhdistys Englannissa hyväksyttiin 23.6.1925 (The Midland Bull- Mastiff Club).

Tammikuussa 1926 hyväksyttiin The National Bull-mastiff Police Dog Club, jonka taustahahmo oli Mr. S.E.Mosley, Farcroft - Kennels (hän kasvatti Bull - Mastiffeja kennelnimellä "Hamil" ennen kuin rotu virallisesti hyväksyttiin). Moseleystä tuli aikakauden tärkein kasvattaja. Itse asiassa kaikilla nykypäivän Bull - Mastiffeilla on uros Farcroft Fidelity, syntynyt 1921, yhtenä esi - isänään. Moseley noudatti omaa kehittämäänsä "formulaa" päästäkseen jalostustyössään ideaaliin 60 % / 40 % suhteeseen. Hän käytti jalostukseen pelkästään koiria, joilla oli mastiffeja ja bulldoggeja taustassaan. Farcroft kennelillä oli ns. sijoitusnarttuja, mikä mahdollisti suuren lukumäärän kasvatteja. Kennelin vaikutus oli valtava ja Moseleya pidetään bullmastiffien uranuurtajana.

Nykypäivän oikealuonteinen koira tietää pystyvänsä huolehtimaan itsestään ja rakastamaan ihmistä olematta kuitenkaan aggressiivinen, ellei tilanne sitä vaadi. Koira pitää huolta omasta alueestaan ja käyttää voimaansa vain poikkeustilanteessa. Valpas koira ei välttämättä käytä aikaansa juoksemalla edestakaisin alueellaan vahtiakseen sitä.

Bullmastiffn pitää tietenkin olla hyvässä kunnossa ja saada kunnon liikuntaa, mutta se yleensä valitsee pihalta lempipaikan, josta sillä on hyvä näkyvyys koko alueelleen. Vaikkakin koira voi vaikuttaa täysin rennolta on se kuitenkin valpas ja huomaa pienimmänkin muutoksen.

Liikkuvuuden pitää olla bullmastiffille luonnollinen ominaisuus. Näiden koirien piti pystyä hiipimään pensaikoissa ja pitkässä ruohossa antamatta itseään ilmi salametsästäjälle. Kun koira oli tarpeeksi lähellä salametsästäjää, piti sen muutamalla loikalla olla kohdalla ja kaataa mies maahan. Tehdäkseen tämän koiralla pitää olla hyvä lihaksisto ja kyky liikkua. Vaikka bullmastiffi onkin levossa, ei sen kuitenkaan pitäisi vaikuttaa tylsistyneeltä. Koiran pitää silmänräpäyksessä olla valmis toimimaan.

Veltto, aloitekyvytön bullmastiffi voi olla mukava matonkoriste, mutta koira on kelvoton siihen, mihin rotu kehitettiin ja tarkoitettiin. Oikean bullmastiffin pitäisi olla hyvän käytöksen omaava perheenjäsen ja valpas vahti.