Bullmastiffi
Linkit
Rodun synty ja historia

Kuva: Johanna
Rodun kotimaa on Englanti. Bullmastiffia pidetään yleisesti suhteellisen uutena rotuna, mutta kirjallisuudessa mainitaan tämäntyyppisiä koiria jo 1700-luvun lopussa. Bullmastiff (kuten rodun nimi kirjoitettiin siihen aikaan) hyväksyttiin viralliseksi omaksi roduksi vuonna 1924 Englannissa. Tämän tyyppistä koiraa on kutsuttu eri nimillä, kuten "the Keeper's Night dog" ja "a Mastiff with a dash bull" jne.
Yleisesti rotua pidetään mastiffin ja bulldogin risteytyksenä suhteessa 60 % mastiffia ja 40 % bulldogia ja että se olisi jalostettu noista kahdesta rodusta. Jotkut kasvattajat ovat kuitenkin myös käyttäneet berhardilaista, tanskandogia ja vihikoiraa risteytyksissään, ennen kuin rotu hyväksyttiin virallisesti).
Jo vuodelta 1785 (tai 1795, tieto vaihtelee) on olemassa havainto koirasta, joka oli "a large light coloured dog between the Bull and Mastiff kind" eli iso vaalea koira ulkonäöltään bulldogin ja mastiffin välimuoto. Wynnin kirjassa "History of the mastiff" on merkintä vuodelta 1873, jossa mainitaan jalostusuros, jonka emä on isokokoinen bullmastiff narttu. Edward Jesse kirjoittaa kirjansa "Anecdotes of dogs" (1846) alkusanoissa - Olen unohtanut mainita bull - ja mastiff koiran nimeltä Grambo, jonka kerran omistin..."
Myös kuvataiteessa on Bullmastiffin näköisiä koiria jo 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa.

Kuva: Maija Ojajärvi
Voimme siis todeta, että jo pitkään ennen kuin the Kennel Club hyväksyi bullmastiffin omaksi rodukseen bull- ja mastiff koiria, Keeper's Night Dogeja oli olemassa.
Koirat olivat puhtaasti työkoiria. Johtuen metsänvartijoiden tarpeesta saada työkumppanikseen iso, mutta liikuntakykyinen, peloton koira. Pidetään siis rodun alkuna koiria, joissa yhdistyi mastiffin erinomainen vartioimiskyky ja bulldogin rohkeus, mutta jotka olivat liikuntakykyisempiä ja nopeampia.
Kreivi V. Hollander kirjoitti maaliskuun 1911 "The kennel" - julkaisussa mm. "yleisö tietää hyvin vähän Bull-Mastiffin hyvistä puolista ja että rotu on ollut olemassa huomattavan pitkään... tietäen että tämä koira on rohkein, erinomaisin vahti ja suojelija maailmassa", sekä "Herra Biggs Osmaston Hall:ista , Derby, omistaa muutaman fantastisen yksilön... Osmaston Daisy ja Osmaston Grip ovat keskuudessaan ottaneet kiinni enemmän salametsästäjiä kuin mikään toinen koira".
1900 - luvun alussa rodun merkittäviä vaalijoita ja kehittäjiä olivat mm. edellä mainittu Mr. Biggs (kasvatti todistettavasti ainakin jo vuonna 1908), eräs Mr. Barrowcliffe, joka kasvatti bullmastiffeja ensimmäisen maailmansodan aikana, Mr Burton (Thorneywood Kennels), joka oli rodun erinomainen kasvattaja ja Night Dog - kouluttaja aivan vuosisadan alussa.Ensimmäinen rotuyhdistys Englannissa hyväksyttiin 23.6.1925 (The Midland Bull- Mastiff Club).
Tammikuussa 1926 hyväksyttiin The National Bull-mastiff Police Dog Club, jonka taustahahmo oli Mr. S.E.Mosley, Farcroft - Kennels (hän kasvatti Bull - Mastiffeja kennelnimellä "Hamil" ennen kuin rotu virallisesti hyväksyttiin). Moseleystä tuli aikakauden tärkein kasvattaja. Itse asiassa kaikilla nykypäivän Bull - Mastiffeilla on uros Farcroft Fidelity, syntynyt 1921, yhtenä esi - isänään. Moseley noudatti omaa kehittämäänsä "formulaa" päästäkseen jalostustyössään ideaaliin 60 % / 40 % suhteeseen. Hän käytti jalostukseen pelkästään koiria, joilla oli mastiffeja ja bulldoggeja taustassaan. Farcroft kennelillä oli ns. sijoitusnarttuja, mikä mahdollisti suuren lukumäärän kasvatteja. Kennelin vaikutus oli valtava ja Moseleya pidetään bullmastiffien uranuurtajana.
Bullmastiffin perusluonne

Kuva: Johanna
Se työ, johon bullmastiffi aikoinaan kehitettiin, vaatii rodulta tietynlaista luonnetta. Englantilaiset metsänvartijat tarvitsivat vahvan, liikuntakykyisen ja tottelevaisen koiran, joka pystyi tekemään päätöksiä yksin työskennessään. Vuosisadan vaihteen englantilaiset lait, koskien salametsästystä olivat niin kovat, että salametsästäjät tekivät melkein mitä tahansa päästäkseen pakoon. Siksi "Gamekeeper's Night Dog", eli metsänvartijan yökoira, oli välttämätön turva ja apu metsänvartijalle.

Kuva: Maija Ojajärvi
Nykypäivän oikealuonteinen koira tietää pystyvänsä huolehtimaan itsestään ja rakastamaan ihmistä olematta kuitenkaan aggressiivinen, ellei tilanne sitä vaadi. Koira pitää huolta omasta alueestaan ja käyttää voimaansa vain poikkeustilanteessa. Valpas koira ei välttämättä käytä aikaansa juoksemalla edestakaisin alueellaan vahtiakseen sitä.
Bullmastiffn pitää tietenkin olla hyvässä kunnossa ja saada kunnon liikuntaa, mutta se yleensä valitsee pihalta lempipaikan, josta sillä on hyvä näkyvyys koko alueelleen. Vaikkakin koira voi vaikuttaa täysin rennolta on se kuitenkin valpas ja huomaa pienimmänkin muutoksen.
Liikkuvuuden pitää olla bullmastiffille luonnollinen ominaisuus. Näiden koirien piti pystyä hiipimään pensaikoissa ja pitkässä ruohossa antamatta itseään ilmi salametsästäjälle. Kun koira oli tarpeeksi lähellä salametsästäjää, piti sen muutamalla loikalla olla kohdalla ja kaataa mies maahan. Tehdäkseen tämän koiralla pitää olla hyvä lihaksisto ja kyky liikkua. Vaikka bullmastiffi onkin levossa, ei sen kuitenkaan pitäisi vaikuttaa tylsistyneeltä. Koiran pitää silmänräpäyksessä olla valmis toimimaan.
Veltto, aloitekyvytön bullmastiffi voi olla mukava matonkoriste, mutta koira on kelvoton siihen, mihin rotu kehitettiin ja tarkoitettiin. Oikean bullmastiffin pitäisi olla hyvän käytöksen omaava perheenjäsen ja valpas vahti.

Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut Carol Beans ja se on julkaistu kirjasessa "The Bullmastiff: the Handbook of the American Bullmastiff Association, Inc." Carol Beansin luvalla kääntänyt Lena Olsson
Nykyinen käyttötarkoitus
Kuitenkaan Suomessa bullmastiffia ei käytetä niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen eli metsänvartijoiden suojelu- ja vartiointitehtäviin. Tällä hetkellä bullmastiffi on vankkarakenteinen, reipas ja luotettava vahti -ja seurakoira, meillä kuten muuallakin. Tosin se kuuluu esim. alkuperämaassaan Working Group:n eli työkoiraryhmään.
Terveystilanne Suomessa
Yleisesti ottaen bullmastiffien terveyden tila on kohtalaisen hyvä, mutta terveyden kohentamiseksi parantamisen varaa toki löytyy. Bullmastiffeilla esiintyy jossain määrin iho-ongelmia jotka pääsääntöisesti ovat erilaisia bakteeriperäisiä ihosairauksia. Lonkka- ja kyynerniveldysplasia ovat myös sairauksia joita bullmastiffeilla esiintyy. Lisäksi myös syöpäsairaudet ovat yleistyneet. Taipumus sairastua edellä mainittuihin sairauksiin on jossain määrin perinnöllistä. Näiden lisäksi bullmastiffeilla on tavattu muita harvemmin esiintyviä perinnöllisiä sairauksia joten asiasta kannattaa keskustella eri kasvattajien kanssa.

Kuva: Sini Ikonen

Kuva: Sini Ranne